lauantai 3. toukokuuta 2014

Villin Lapin vappu


Takana tapahtumarikas vappu. Kyseessä on ensimmäinen vappu, jota olen juhlinut ylioppilaaksi kirjoittamiseni jälkeen. Ensimmäinen opiskelijavappu.

Viikkoa ennen vappua täällä oli erilaisia aktiviteetteja. Päätin osallistua niin moneen kuin mahdollista. Erityisen kiinnostunut olin rastikilpailusta ja sain koottua joukkueenkin hyvissä ajoin. Joukkueessa meitä oli kuusi (henkisesti seitsemän :> ), plus mainio keppihevonen nimeltä Jorma, jonka yksi joukkueen jäsenistä osti alun perin prinsessabileisiin, joihin hän osallistui prinssinä.


***



Ostin 20 euroa maksavan vappurannekkeen, jolla pääsi ilmaiseksi tai sai alennuksia tapahtumista. Lisäksi vappurannekkeen ostaneet saivat hienot haalarimerkit. Ompelin haalarimerkin tietenkin heti. Se oli sitä vaihetta, kun haalarini vielä näytti tosi säälittävältä. :D

Perjantaina osallistuimme vesibussiin. "Meillä" tarkoitan rastikisajoukkuetta. Joku keksi, että koko porukka osallistuu aina kaikkiin tapahtumiin. 

Minun vapunviettoni alkoi viime viikon perjantaina Gold Digger -vesibussilla. En tiennyt, mistä oli kysymys, mutta osallistuin siihen, koska rannekkeella se oli ilmainen. Homma meni niin, että osallistujat matkustivat kahdella bussilla rastilta toiselle. Meidät oli jaettu sekajoukkueisiin ja itsehän olin joukkueeni ainoa taiteiden tiedekunnan opiskelija. 

Rastit olivat baareissa. Tehtävinä olivat mm. "kultaharkon" etsiminen, karaoken lauminen ja missiesittely. Tuli sinä iltana huomattua, että oikislaiset bilettävät rajuimmin: pari tyyppiä oli alasti jo ensimmäisellä rastilla. Oli mielenkiintoista olla joukkueessa, jossa oli luokanopettajaksi opiskelevia, oikislaisia ja joku amk-opiskelija Helsingistä. Taiteiden tiedekunnan opiskelijat kun ovat ihan erillään muiden tiedekuntien opiskelijoista.

Meininki oli aika kosteaa, tosin itse olin selvänä koko vesibussin ajan. Viimeisillä rasteilla alkoivat jalat jo palella, koska en ollut varautunut viileään iltaan. Vesibussin jälkeen oli vielä jatkot, ja en oikein osannut päättää, kannattaisiko mennä vai ei, koska viiden euron pääsymaksu oli minulle liikaa. Päätin kuitenkin mennä, kunhan ensin olin käynyt viemässä ylimääräisiä tavaroita kämpälle. 

Sattuma puuttui peliin. Kämpältä laitoin viestiä yhdelle kaverille ja kysyin, millainen meininki jatkoilla on. Koska siellä oli toisella kaverilla joku tilanne päällä, kaverini laittoi lyhyen viestin ja tulkitsin, että jatkot eivät olleet kovinkaan kummoiset. Siitä sitten sai alkunsa episodi, joka olisi voinut jäädä kokemattakin. :--D





Superhienon haalarimerkin ompelemista.

Lauantaina oli TAO:n järjestämät Avantgarde-naamiaisbileet Tivolissa. Olin intoillut niistä bileistä jo jonkin aikaa, koska mielestäni oli aivan mahtavaa saada kerrankin lupa meikata överisti. Aikaisemmin päivällä kävin leikkauttamassa hiukseni taas lyhyiksi, koska ylikasvanut kuontaloni oli todella epäavantgarde. Illan asuni oli musta (jo täällä näkynytkin) mekko yhdistettynä sinisiin kulmakarvoihin ja mustiin kasvokoristuksiin.

Avantgarde-bileet olivat ehkä pienoinen pettymys. Tuli kyllä tanssittua, mutta kotiin lähdin jo kahden maissa. Uudet haalarimerkit olivat tulleet, ja ostin Piisamirotta-merkin bileistä. Itse suunnittelemani sain ilmaiseksi. Se kuva oli aika naurettavan näköinen pienennettynä. :D



Meidän joukkue. Huomatkaa toki suunnittelemani merkki.

Sunnuntaina joukkueemme lähti rastikilpailuun. Oli ensiapurastia ja ilmakiväärillä ampumista. Minä tosin jätin ilmakiväärillä ja jollain ihme tappoaseella ampumisen väliin, koska en halunnut nolata itseäni huonoilla aseenkäsittelytaidoillani, sillä, etten todellakaan osu kohteisiin, enkä myöskään pidä aseiden äänestä. Paintball-sotaan kyllä osallistuin ja se oli hauskaa. Emme kilpailleet rastikilpailussa veren maku suussa, vaan tarkoituksena oli hauskanpito.

Rastien jälkeen oli kaksi tuntia vapaata, minkä jälkeen oli sitsit. Rastikisan jälkeen olin viluissani ja väsynyt, eivätkä sitsit innostaneet. Sitsit osoittautuivat kuitenkin hintansa (10 euroa) arvoisiksi. En ollut koskaan aikaisemmin ollut sitseillä, mutta onneksi ympärilläni istuvat neuvoivat, kuinka menetellä. Siellä juotiin ja siellä laulettiin. En edes muista, koska minulla olisi ollut yhtä hauskaa. Nauroin vedet silmissä, kun muuan kolmikko suoritti muiden edessä rangaistustaan (anteeksipyyntöruno), ja yksi tästä kolmikosta perseili vieden tehtävää aivan sivuraiteille

Sitseiltä osa porukasta lähti vielä jatkoille. Itse jätin jatkot väliin. Jälkeenpäin kuulin, että olisi ehkä kannattanut olla siellä. Hemmetti. :D



Sotamaalaukseni.

Jorma sitseille menossa.



Maanantaina vuorossa oli toogabileet, mutta ne eivät olleet mitenkään kummoiset. Porukkaa oli aika vähän, eikä kaikilla edes toogia. Minun toogani oli punainen verho, joka yllä oli todella vaikea kävellä.

Ennen peli-iltaa.


Tiistaina oli peli-ilta yhdessä baarissa. Ilmoittauduimme pelaamaan eri pelejä, itse ilmoittauduin pelaamaan Kimbleä ja Huojuvaa tornia. Jälkimmäisen voitin sattumalta, koska minun siirrostani seuraava pelaaja otti riskin ja kaatoi tornin. Pääsin loppukilpailuun muiden pelien voittajien kanssa. Pelasimme Speden Speleistä tuttua peliä, jossa oltiin silmät kiinni, pideltiin jalasta ja yritettiin pitää tasapaino. Voitin ehkä siksi, että saatoin olla ainoa kilpailija, joka ei ollut nauttinut alkoholia. Voitin siiderin ja shotin. Jes.

Osa seurueestamme halusi lähteä peli-illasta vielä yhteen toiseen paikkaan, ja niin lähdin minäkin, vaikka 2,5 euron pääsymaksu mietitytti (olen näemmä superpihi). Sellainen clubimainen paikka. Kun menimme sinne, siellä ei ollut juuri ketään, mutta jossain vaiheessa sinne alkoi valua porukkaa. 

Porukka alkoi hajoilla, kun tyypit löysivät itselleen seuraa ja katoilivat tanssilattialle ja ties minne. Minä istuin iltaa peli-illasta mukaamme lähteneen herrasmiehen (samainen tyyppi, jonka riskinoton ansiosta voitin peli-illan) kanssa ja seuraamme liittyi kolmannen vuoden oikislaisia. He onnistuivat hieman muuttamaan vesibussiin perustuvaa käsitystäni oikislaisista. 


Jorma-haalarimerkki

Keskiviikkona oli päätösbileet Tivolissa. Sitä ennen olimme katsomassa patsaan lakitusta ja osa porukasta otti fuksikasteen. Minä nössöilin, koska en halunnut ottaa vilustumisen riskiä. 




Illalla menimme Tivoliin. Etkot olivat minun luonani ja kämpillä tuli juotua hyvät pohjat. Olin varsin anteliaalla tuulella ja maksoin sisälle myös helmikuussa tapaamani (puoli)tutun. :D  Illan tehtävänäni oli hoitaa muuan paitaepisodi päätökseen. Olin luvannut korjata yhden vesibussissa tapaamani oikislaisen paidan (jota minä en siis ollut rikkonut) ja minun piti saada se palautettua. En kuitenkaan aivan välttämättä halunnut törmätä paidan omistajaan, joten valjastin koko porukan paidanpalautustehtävään. Loppujen lopuksi se olin sitten kuitenkin minä, joka paidan palautti. Hoidin sen tyylikkäästi: tuuletin vapautumistani paidan taakasta, kalautin tyyppiä Jormalla päähän ja liukenin paikalta tanssilattialle retuuttaen mukanani yhtä peli-illan jatkoilla tapaamani (vastahakoista) oikislaista. 

Jaoin muuten patsaan lakituksessa ja Tivolin bileissä itsetekemiäni kämäisiä haalarimerkkejä. Merkin sai sen jälkeen, kun olin ahdistellut ihmistä keppihevos-Jormalla. Tivolissa valitsin ensimmäiseksi uhrikseni varsin vaarattoman näköisen tyypin. Hänen ilmeensä oli kyllä tapahtumahetkellä näkemisen arvoinen. 



Surrealistista meininkiä.

Osa porukasta lähti kahden maissa kotiin. Minä ja muutama muu olimme valomerkkiin asti. Hengailin illan Jorman kanssa mm. tanssilattialla. Keppihevosen kanssa tanssaava tyyppi on totaalinen turn off. Sainkin olla rauhassa kaiken maailman pervoilta, toisin kuin muutama muu seurueesta. Loppuillasta jouduin tosin paitahemmon ahdistelemaksi, mutta pelastavat enkelit sattuivat paikalle juuri oikeaan aikaan.

Neljän maissa kävelin kotiin ja keräilin matkalta tölkkejä. Toisessa kädessä tölkit ja toisessa Jorma. Tölkit tippuivat useita kertoja. Kerrostalon oven luona oli todella paljon pulloja ja tölkkejä, joten kävin viemässä Jorman ja aikaisemmin poimimani tölkit sisälle ja hain muovipussin. Pulloja ja tölkkejä kertyi muovikassillinen, eli noin kolmen euron arvosta.


Jorma tuli minun luokseni yöksi.


Haalarimerkkejä kertyi mukavasti. Kaikki eivät näy kuvassa.



***


Viime päivät on mennyt palatessa arkeen. Tai ainakin sitä yrittäessä. Olen ollut kamalan väsynyt kuuden päivän bileputken jälkeen. Eilen ja tänään olin tekemässä keramiikan kurssin lopputyötä. Olin hylännyt keskeneräisen tekeleeni viikoksi ja se oli kuivunut niin pahasti, että se meni palasiksi. Tein sitten kokonaan uuden ja sain sen jopa valmiiksi. Ruma siitä kyllä tuli. Omakuvasta tulikin Quasimodo.

Keskiviikkona on tentti ja olen hädin tuskin avannut toisen tenttikirjoista. Ajattelin käväistä katsomassa tentin ja lukea toista tenttipäivää varten ihan kunnolla. Ahdistaa silti.

Ankeasta arkeenpaluusta huolimatta olen viettänyt elämäni ikimuistoisimman vapun mahtavien tyyppien seurassa. Minä olen elossa.



***




Nämä biisit muistuttavat minua tästä vapusta.


Tähän biisiin rakastuin. Musiikkivideon tanssiliikkeet ilahduttavat minua suuresti.

Sima - Tanssilattialla


Muistikuvat eiliseltä
mokasin sen voin myöntää 
ei oo massii enää 
Mut mitä meitsil kuuluu tänään 
no ihan megahyvää
toivon että huomenna sun vierestäsi herään



Yksi vuosikurssilainen toivoi tätä biisiä Tivolissa. 

Stepa - Lastenlaulu






Yhtäkkiä kaikki tanssi, ja minun suusta lensi simpanssi
Joku minun vaatteeni varasti, ku olin tanssilattialla alasti
Tää biisi on yhtä järkevä, kun minun siskon poikaystävä
Ja vaikka tää onki hullu tarina, tää on tapahtunu mulle jo pari kertaa.