lauantai 21. helmikuuta 2015

Arctic Pride 2015





Rovaniemellä vietetään Arctic Pridea. Viime vuonna eksyin sattumalta Tivoliin jatkobileisiin, tänä vuonna olin kulkueessa. Tänä vuonna jatkot olisivat houkuttaneet, mutta yksin en sinne sitten kuintekaan viitsinyt lähteä. 



Taiteiden tiedekunnassa on oman käsitykseni mukaan aika paljon opiskelijoita, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. Itse olen hetero, vaikkakin ulkonäköni vuoksi muuta on joskus luultu (ah, stereotypiat!). En ole koskaan ilmaissut mielipidettäni seksuaalivähemmistöistä ja tasa-arvoisesta avioliittolaista, koska en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi tai tullut tilaisuutta. Sellaisen kuvan olen saanut, että ihmiset kuvittelevat minun suhtautuvan molempiin kielteisesti, mikä puolestaan johtuu siitä, että usein suuni ja aivojeni välinen yhteys ei ole kovin hyvä: valitsen sanani vahingossa väärin, ja ymmärrän vasta jälkeenpäin, että ihmiset käsittävät asian mahdollisesti eri tavalla, kuin tarkoitin. Noloja sekaannuksia sattuu myöskin sen takia, että oletan ihmisten olevan heteroita, sillä fakta on, että suurin osa on heteroita. Tästä pahasta tavasta pitäisi päästä pois. Koskaan ei saisi olettaa mitään. Pointtina kuitenkin on, etten tarkoita pahaa. Olen vain ajattelematon. 



Ensin mainittakoon, etten henkilökohtaisesti tunne kuin yhden parin, jonka kumpikin osapuoli on samaa sukupuolta. Tiedän kyllä useampia, mutta tietäminen ja tunteminen ovat kaksi eri asiaa. Kyseiseen pariskuntaan tutustuin opistoaikana, kun toinen heistä oli samaan aikaan kuvataidelinjalla. Tiesin hänen olevan kihloissa, mutta vasta myöhemmin hän paljasti olevansa kihloissa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa (hän piti asiasta matalaa profiilia tietyistä syistä). Mielestäni asiassa ei ollut mitään kummallista. Se siitä kielteisestä suhtautumisesta.

Minun on suorastaan vaikea ymmärtää, miksi joillekin ihmisille seksuaalivähemmistöjen olemassaolo on suorastaan kauhistus. Ja etenkin tasa-arvoinen avioliittolaki. Viime vuonna seurasin televisiosta eduskunnan täysistuntoa ja siellä puheenvuoroissa tuli mitä idioottimaisimpia argumentteja tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Jos samaa sukupuolta olevien avioliitot sallitaan, kohta vaaditaan moniavioisuuden laillistamista ja ihmiset haluavat mennä naimisiin koiriensa kanssa. Ja koska Raamattu ja kirkko..! Ja liirum laarum lässyn lässyn. Mainitsipa joku puheenvuorossaan "miehen ja miehen ja naisen ja naisen välisen seksiliitonkin" (ai, en tiennytkään, että heteroparit eivät harrasta seksiä. ;0 ).

Raamatussa avioliitton mainitaan olevan miehen ja naisen välinen liitto, mutta tasa-arvoisella avioliittolailla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Se mahdollistaisi siviilivihkimisen maistraatissa. Avioliitto voi yhä olla kirkon näkemyksen mukaan miehen ja naisen välinen liitto, mutta muutoin kahden (aikuisen) ihmisen välinen liitto.

Heterona en koe, että tasa-arvoinen avioliitto olisi minulta millään tapaa pois. Olisi mahtavaa, jos kaksi toisiaan rakastavaa aikuista ihmistä saisivat solmia avioliiton. Parisuhteen rekisteröinnin koen jotenkin jo käsitteena alentavaksi ja vähätteleväksi, plus se, etteivät avioliitto ja rekisteröity parisuhde ole tasavertaisia keskenään.

Kysymys on ihmisoikeuksista, joten mielestäni tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat aivan käsittämättömän itsekkäitä: "No kun MINÄ en tykkää!!1 MINÄ en hyväksy! MINUA ällöttää!" 


Toivon, että jonakin päivänä tällaiset Pride-kulkueet ovat tarpeettomia Suomessa, sillä tasa-arvoisuudesta on tullut itsestäänselvyys ja monimuotoisuudesta arkipäiväistä ja hyväksyttävää. Nyt ihmettelemme, kuinka homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu vielä ennen vuotta 1971. Sitten, kun oma lapseni on minun ikäiseni, ihmetystä herättää, kuinka vielä vuonna 2015 samaa sukupuolta olevat parit eivät saaneet mennä naimisiin. 












***



Vielä loppuun aiheeseen sopiva biisi. Antti Tuisku, koska Rovaniemi! :D




Antti Tuisku - Rakkaus on



Järjestys on maailmassa rikkomaton,
Kaikelle on lokero, pienen pieni komero
Hiljainen ja näkymätön laki se on,
Kuka sua saa tulla lähelle ja koskettaa

Tänä yönä lokeroita sekoitetaan,
Rakkaus on rajaton, vilpitön ja viaton
Päästä sinun suojakuori hajoamaan,
Ole vapaa, ole vapaa









lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä



Ulkona on ihan nätti sää. Aurinko paistaa, mutta minä lähden ulos vasta illan hämärryttyä. Täällä Rovaniemellä asuessani olen niin tottunut pimeyteen, että tuntuu tyhmältä lähteä valoisan aikaan lenkille. Kesällä on tietenkin koko ajan valoisaa, joten silloin lenkkeilen myöhään illalla, jolloin ketään ei tule vastaan.

Jotkut ihmiset varmaan tekevät jotain erityistä ystävänpäivänä. Parisuhteilevat varmaan nyhjäävät kultsipuppeleidensa kaunalossa. Minä leivoin neljä pellillistä suklaakeksejä ja seuraavaksi aion lukea tenttiin. 

Minun sinkkuuntumisestani on kulunut muuten nyt vuosi. Hurraa!









***


Tätä biisiä Facebook suositteli minulle eilen.



Joosua - Sudenkorento











perjantai 13. helmikuuta 2015

Opettamisen osuus koulutuksessa


Vapaapäivä. Seuraavan kerran menen opetusharjoitteluun vasta tiistaina. Eilisen tunnit peruttiin. Sain juuri huoneeni siivottua, ja tänään olisi vielä tarkoitus lukea tenttiin, tehdä ruokaa ja käydä lenkillä. Nyt satuin kuitenkin eksymään kirjoittamisen pariin.

Tämän päivän postaus painottuu vaihteeksi kuvataidekasvatuksen opiskeluun liittyviin asioihin. Kun itse muutama vuosi takaperin otin alasta selvää, ei tietoa tuntunut löytyvän oikein mistään. Olisin kaivannut kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden omia kokemuksia, mutta ne olivat kiven alla. Toivon, että blogistani on iloa niille, jotka harkitsevat hakevansa opiskelemaan kuvataidekasvatusta.


Eräällä demotunnilla tekniikkana oli press print. Tehtävänä oli tehdä oma logo. Nyt opetusharjoittelussa opetan seitsemännelle luokalle press print -tekniikan.



Kuten mainitsin, minulla on parhaillaan meneillään toinen opetusharjoittelu, kestoltaan neljä viiikkoa ja kohteena yläaste. Viime vuoden kolmiviikkoinen harjoittelu tehtiin ala-asteella. Seuraava opetusharjoittelu on neljäntenä vuonna, sillä kolmas vuosi menee sivuainetta opiskellessa. Kolmantena vuonna harjoittelupaikkana on lukio, joskin osa opiskelijoista joutuu yläasteelle harjoitteluun, sillä lukioita ei riitä kaikille. Viidentenä vuonna on kenttäharjoittelu, ja sen saa suorittaa Rovaniemen ulkopuolella. Harjoittelupaikka hankitaan itse (aikaisempina vuosina yliopisto hoitaa asian), mutta mikä tahansa paikka ei käy, sillä ohjaavan opettajan tulee olla pätevä arvioimaan harjoittelijan työskentelyä. Tästä asiasta en sen enempää tiedä.








 Monotypialla tehtyjä vedoksia demotunnilta. Aiheena vastaparit.


Loppujen lopuksi opetushajoittelua on todella vähän. Varsinkin, kun ottaa huomioon, ettei joka päivä ole tunteja, ja harjoittelujakso koostuu aika pitkälti myös opetuksen seuraamisesta. Rakenna siinä sitten opettajaidentiteettiäsi. 

Tänä vuonna meillä oli ennen harjoittelua sellainen kurssi, kuin kuvataideopetus II. Kyseinen kurssi valmisti meitä harjoitteluun yläasteella. Suunnittelimme pienissä ryhmissä seiskaluokkalaisille suunnatut kuvataidetunnit. Näillä demotunneilla oppilaina toimivat muut opiskelijat. Tunnin jälkeen saimme opettajalta palautetta mm. tehtävän soveltuvuudesta seitsemäsluokkalaisille, ajankäytöstä ym. Myös opiskelijat antoivat toisilleen palautetta. Minunkin oli aivan pakko yhden demotunnin päätteeksi mainita tunnin pitäjille, että ymmärtäväthän he, etteivät he oikeasti voi lässyttää seiskaluokkalaisille samalla tavalla, kuin opiskelutovereilleen demotunnilla. 





Minä ja pari muuta suunnittelimme ja pidimme demotunnin, jolla oppilaiden tuli suunnitella juliste ulkoavaruuden asukeille. Julisteella piti kertoa, miksi Maapallolle kannattaa tai ei kannata tulla. Tunnin alussa kerroimme julisteista ja näytimme esimerkkikuvia. Julisteet tehtiin pareittain valkoiselle A3-kokoiselle paperille käyttäen mustaa pahvia ja jotakin toista vapaavalintaista väriä. Aikaa oli yhden kaksoistunnin verran. Saimme sellaista palautetta, että tehtävä on aivan liian työläs kaksoistunnilla tehtäväksi.

Koin kurssin hyödylliseksi. Tuli opittua omista ja muiden virheistä, jotta voisi välttää niitä opetusharjoittelussa. Opin, millainen on toimivan oppitunnin rakenne ajankäyttöineen. Opin myös hieman arviointia kurssin lopussa olleessa arviointiharjoituksessa.


Demotunnilla tehty luonnos. Teimme moniosaisen tehtävän ryhmissä. Meidän ryhmämme ei ymmärtänyt tehtävää.



Vaikka tuntisuunnitelma olisikin loistava, on oikeassa opetustilanteessa monta muuttujaa vastassa. Oikeasta opetustilanteesta voi tehdä haastavan opetettava ryhmä. Teini-ikäisten kohdalla kun se tuppaa menemään niin, että pari häirikköä saa koko luokan villittyä, jolloin työskentelystä ei tule mitään. Oppilaiden kohtaaminen on tavallaan aika pelottavaa: on niin paljon asioita, jotka opettaja voi tehdä väärin. Hyvä opettaja rohkaisee oppilaita ja saa heidät kiinnostumaan opetettavasta asiasta. Sellaista ei opita demotunneilla. Harjoittelujaksojen soisi olevan pidempiäkin, mutta silloin se söisi tilaa muilta kursseilta. 

Koulutuksessa opimme pitämään tunteja ja sen, mitä pitää opettaa. Opettamaan opimme kuitenkin vasta työelämässä onnistumisten ja virheiden kautta. 



***

Kello on 15:50 ja lähden nyt keittämään kalakeittoa. Mukavaa perjantaipäivää!




Kodaline - Brand New Day









maanantai 9. helmikuuta 2015

Opetusharjoittelua ja kuulumisia



Opetusharjoittelu alkoi viime viikolla.

Viime vuonna olimme opetusharjoittelussa ala-asteella, nyt on vuorossa yläaste. Viime vuonna harjoittelun pituus oli kolme viikkoa, nyt neljä - ainakin kalenterin mukaan. Minulla kävi hyvä tuuri harjoittelukoulun suhteen, sillä matkaa koululle on vain kolme kilometriä kotoani. Pari harjoittelukoulua sijaitsee epämiellyttävän kaukana, joten oletin, että huonolla tuurilla joutuisin jompaan kumpaan niistä. Hyviä kouluja varmasti kumpikin, mutta matkat pitää tietenkin maksaa itse.

Harjoitteluun kuuluu kuvataidetuntien pitämistä ja oppituntien seuraamista. Seurattuja kuvataidetunteja tulee olla kymmenen tuntia, muita oppitunteja viisi. Tämän harjoittelun aikana kunkin on pidettävä kahdeksan tunnin verran kuvista joko yksin tai parin kanssa, mutta ilmeisesti mieluummin yksin. Olen tähän mennessä pitänyt vasta yhdeksännen luokan valinnaisryhmälle kuvataiteen kaksoistunnin. Huomenna vuorossa seitsemäsluokkalaisten kuvistunti, ja sain PowerPoint-esityksen juuri valmiiksi.

Minun lisäkseni samassa harjoittelupaikassa on kaksi muuta opiskelijaa. Osallistumme toistemme pitämille kuvataidetunneille apuopettajina. Kullakin on oma ryhmä seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisia, joille pitää tunnit. Aiheet ovat kaikilla tosin samat: seiskoilla press print ja yseillä stop motion-animaatio. 

Perjantaisin meillä on vapaata, joten viikonloput ovat mukavan pitkiä.




***



Huomenna olisi moderni- ja nykytaide-kurssin tentti. En ole menossa, sillä en ole lukenut yhtään. Erään aikaisemmin käymäni kurssin ansiosta minun tarvitsee tentissä vastata vain yhteen kysymykseen, mutta silti. Periaatteenani on ollut, että menen aina tekemään tentin ensimmäisenä tenttipäivänä, koska silloin tentti on tavallisesti helpompi. Nyt en kuitenkaan aio mennä ottamaan hylättyä, vaan luen suosiolla kaksi viikkoa ja osaan vastata tenttikysymykseen.

Viime postauksessa mainitsin muuten tentistä, josta kukaan ei tuntunut tietävän mitään. Suuri osa vuosikurssilta sai tietää tentistä vasta viikkoa aikaisemmin, kun opettaja mainitsi siitä yhden opiskelijan kysyessä asiasta. Alkoi taistelu tenttikirjoista, joita oli huonosti saatavilla. Onneksi hankin omani jo joulukuussa.

Sain tänään tietää päässeeni tentistä läpi, mitä kyllä osasinkin odottaa. Arvosanaa en saanut tietää, enkä ala sitä erikseen kysellä. En usko, että se on enempää kuin 3, mutta en silti aio käydä uusimassa.



***



Viime aikoina olen ollut todella väsynyt. En olen lenkkeillyt pariin viikkoon, tosin matkat harjoittelukoululle taitan kävellen, samoin maanantaisin ja torstaisin matkat pääyliopistolle ruotsin kertauskurssille. Kertauskurssilla käyminen on aika väsyttävää, vaikka olenkin tykännyt olla siellä, Opettaja on mukava ja ilmapiiri on rento. Mokailu ei haittaa. Läksyt meiltä kysellään järjestyksessä, ikään kuin lukiossa. Ensi viikon jälkeen kurssi taitaa jo loppua.

Opetusharjoittelun jälkeen pitäisi olla rennompaa. Ruotsin kurssi tosin alkaa maaliskuun lopussa, ja olen kuullut, ettei siitä meinaa millään päästä läpi. D:




***



Viime aikoina olen ollut paljon kotona. Perjantaina osallistuin Rantafestareihin, mutta olisi ollut sama pysytellä kotona. Yökerhoon oli tuotu hiekkaa sisälle ja puhaltimet puhalsivat lämmintä ilmaa ja ihmiset olivat kesävaatteissa. Minulla oli suoraan sanottuna todella tylsää ja ikävää. Kaipaan niitä aikoja, kun pidettiin vuosikurssilaisten kanssa pippaloita viereisen kerrostalon kerhohuoneella ja jatkettiin sieltä baariin. Kuppikuntien muodostumiselta ei ole kuitenkaan voinut välttyä.

Keskiviikkona olisi Seitsemän minuutin moi -tapahtuma, kuten viime vuonnakin. Osallistun jos jaksan. Se on ns. pikadeittitapahtuma (tosin siellä ollaan kuitenkin kavereita etsimässä, ei deittejä) jossa keskustellaan aina seitsemän minuuttia jonkun kanssa, kunnes keskustelukumppania vaihdetaan. Ihmiset saavat värin ja numeron (puolet esim. vihreitä ja puolet punaisia), jotka toimivat tunnisteina. Jos joku tyyppi vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, voi jättää hänen tunnisteensa (Punainen 12) järjestäjille. Mikäli myös tämä Punainen 12 on jättänyt sinun tunnisteesi järjestäjille, saatte toisenne yhteystiedot tekstiviestillä. Jos tunne on vain toispuoleinen, yhteystietoja ei vaihdeta.

Viime vuonna tapahtuma oli vähän huonosti organisoitu, sillä parit keskustelivat niin lähekkäin, että melu oli aikamoinen, eikä keskustelukumppanin puheesta kuullut oikein mitään. Tapahtumassa oli myös paljon vaihto-opiskelijoita, joiden kanssa keskustelemisesta en ollut oikein innostunut huonon kielitaitoni takia. Yhden ihmisen yhteystiedot sain sekaannuksen takia.

Kuun lopussa olisi Poronkusema, joka Pohjois-Suomen suurin opiskelijatapahtuma. Viime vuonna en päässyt osallistumaan, sillä en saanut joukkuetta kasaan: kaikki halusivat lähteä jo talvilomailemaan entisille kotipaikkakunnilleen. Tänä vuonnakin tilanne näyttää huonolta: ihmisten pariutumisen myötä ne pari potentiaalista osallistujaa jättäytyvät pois. Yritän epätoivoisesti kasata joukkuetta, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että tänä vuonnakin lähden kiltisti talvilomailemaan Pohjois-Karjalaan, kun muut riehuvat Rovaniemellä.




***



Voi olla, että en taas hetkeen jaksa kirjoittaa. En tiedä, milloin elämästä tuli tällaista. Väsyttävää, epäinnostavaa ja aika yksinäistä. 



Loppuun vielä perinteeksi muodostunut biisi. Kävin eilen katsomassa elokuvan Kaiken teoria. Olin odottanut kyseistä leffaa jo kuukausia, ja viimeinkin odotukseni palkittiin. Elokuva siis kertoo Stephen Hawkingin ja tämän entisen vaimon, Jane Hawkingin, elämästä. Elokuva pohjautuu Jane Hawkingin kirjoittamaan kirjaan. Elokuvassa Eddie Redmayne tekee huikean hienon näyttelijäsuorituksen Stephen Hawkingina, ei voi kuin ihailla. Jos et ole vielä leffaa nähnyt, suosittelen katsomaan. Olen aivan täpinöissäni.

Niinpä tänään siis leffasta parhaiten mieleen jäänyt biisi lopputeksteistä.





The Cinematic Orchestra - Arrival of the birds