maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tietopaketti kuvataidekasvatuksen valintakokeista


Yleisimmin ihmiset päätyvät blogiini googlettamalla kuvataidekasvatusta. Kävijämäärä lisääntyy kevättalvella, kun ihmiset hakevat opiskelemaan. Entisessä blogissani kirjoitin enemmänkin itse hakuprosessista. Koska piilotin aikaisemman blogini, koen tarpeelliseksi laittaa sekä Lapin yliopiston että Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen valintakokeita koskevan postauksen tänne. Joitakin päivityksiä olen siihen tehnyt.



Ennen kuin pääsin opiskelemaan kuvataidekasvatusta Lapin yliopistoon vuonna 2013 ehdin käydä neljä kertaa kuvataidekasvatuksen valintakokeissa. Lapin yliopiston valintakokeissa olin vuosina 2011, 2012 ja 2013. Aalto-yliopiston valintakokeissa kävin keväällä 2013, tosin putosin ensimmäisen osan jälkeen. Vaikka tämä postaus käsitteleekin enemmän Lapin yliopistoon hakemista, voi joistakin vinkeistä olla hyötyä myös Aaltoon hakiessa.



LAPIN YLIOPISTO

Ennakkotehtävät julkaistaan ennen yhteishaun alkamista. Viime vuosina ne on julkaistu kai jo 1. tammikuuta, joten aikaa ennakkotehtävien tekemiseen on runsaasti.  Vuosina 2011 ja 2012 ennakkotehtäviä oli kolme: maalaustehtävä (jonka pystyi korvaamaan kuvataidediplomilla), lyijykynätyö ja mediatehtävä (jonkinlainen kollaasi). Parina viime vuonna tehtäviä on ollut kaksi, joten kuvataidediplomin suorittanut pääsee helpolla. Ennen tehtävistä sai 1-5 pistettä, ja diplomista saatu pistemäärä oli sama, kuin jolla diplomin oli suorittanut (diplomista arvosana 5= 5 pistettä tehtävästä nro 1). Nykyään käytäntö taitaa olla, että diplomista saa enintään neljä pistettä. Ennakkotehtävistä vielä mainittakoon, että niillä on usein jokin teema. Minä olen tehnyt ennakkotehtävät liittyen kulttuurien kohtaamiseen, nuorisoon ja omalla kotipaikkakunnalla vaikuttamiseen.


Ennakkotehtävä nro 2 vuodelta 2013. 



Valintakokeisiin valitaan ennakkotehtävien perusteella. Tilastojen perusteella hakijoista vain pieni osuus hylätään jo ennakkotehtävien takia. Kutsun saaminen valintakokeeseen on siis helppoa.

Valintakoe on kolmepäiväinen. Ensimmäinen osa kestää kaksi päivää. Ensimmäisen osan toisen päivän jälkeen valintakokeen toiseen osaan hyväksyttyjen nimet julkaistaan klo 20:00 yliopiston nettisivuilla ja yliopistorakennuksen ovessa. Noin puolet ensimmäiseen osaan valituista pääsee jatkoon. 

Valintakokeen ensimmäisen osan ensimmäisenä päivänä ensimmäinen tehtävä (huh, tulipa monta kertaa tuo ensimmäinen!) on maalaustehtävä. Se suoritetaan vesi- tai peiteväreillä A2-kokoiselle paperille. Vuonna 2011 piti maalata lapsuusmuisto, vuonna 2012 odotusta kuvaava maalaus rautatieasemalta ja vuonna 2013 kuvasimme maalauksissa Rovaniemen muistomerkkien ja niiden ympäristön vuorovaikutusta. Maalaustehtävässä arviointiperusteina ovat tavallisesti tunnelma, tilan kuvaaminen ja sommittelu.

Toinen tehtävä on kirjoitustehtävä. Aineisto on monisivuinen ja jokseenkin vaikeaselkoinen. Teksti kannattaa lukea monta kertaa ja asioiden alleviivaamisesta on hyötyä. Muistaakseni joka vuonna tekstin keskeiset asiat on pitänyt tiivistää, jonka lisäksi on tullut pohtia jotakin tekstiin liittyvää asiaa ja esittää mielipiteensä siitä. Teksti liittyy aika usein kuvataidekasvatukseen, tosin vuonna 2013 aiheena oli monikulttuurisille nuorille suunnattu taiteeseen nojautuva nuorisotyö (kyllä, viljelin tuota sanahirviötä aika paljon kirjoituksessani). Kannattaa ottaa huomioon, että kirjoitettava tekstityyppi on yleensä essee. Vaikka olen suhteellisen hyvä äidinkielessä, olin kirjoittaa tekstini väärin (kuten ainakin yksi muukin valintakokeessa ollut, kuulin). Ensimmäisenä ajatuksenani oli tehdä ensin tiivistelmä aineistosta, minkä perään olisin lisännyt oman pohdintani. Tällöin kirjoitukset olisivat kuitenkin olleet irrallisia toisistaan. Esseetä kirjoittaessa tiivistelmän ja pohdinnan tulee kietoutua toisiinsa. Tiivistelmästä kannattaa ottaa esimerkkejä oman pohdinnan tueksi. Kirjoitustehtävän arviointiperusteissa mainitaan ainakin tekstin jäsentely, keskeisten asioiden löytäminen pohjatekstistä ja hyvä kieli.

Valintakokeen toisen päivän ensimmäinen tehtävä on mediatehtävä, joka tehdään tavallisesti tusseilla A3-kokoiselle paperille. Tehtävänantoon siis liittyy jokin mediailmiö. Vuonna 2011 meille näytettiin Rare Exports -elokuvan traileri ja vuonna 2012 saimme tekstin, jossa kerrottiin tv-sarjasta Märät säpikkäät. Vuonna 2013 saimme runoja, jotka tuli kuvittaa. Tehtävä on viime vuosina ollut sarjakuva. Arviointiperusteina mediatehtävässä voivat olla kuvakerronta ja piirustustaito. Joskus myös välineen hallinta. Tehtävänannossa mainittuja ruutujen ja reunojen kokoja tulee noudattaa.

Toinen tehtävä on ns. plastinen tehtävä. Vuosina 2011 ja 2012 tehtävässä muovailtiin savesta (kuvitteellinen puhallinsoitin ja myrskyn aiheuttamia tuhoja). Vuonna 2013 rakenneltiin pienoismalleja pahvista ja paperista. Tehtävässä piti suunnitella erääseen puistoon ympäristötaideteos, joka toimisi kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena ja sopisi Rovaniemen katukuvaan. Tehtävä tuli toteuttaa annetussa mittakaavassa, mikä näytti tuottavan vaikeuksia osalle hakijoista.  Plastisessa tehtävässä arvioidaan kolmiulotteisen muodon hallintaa. Teoksen tulee kestää siirtelyä.

Valintakokeen ensimmäisessä osassa kunkin tehtävän suorittamiseen on tavallisesti varattu kolme tuntia aikaa. Mikäli maalaustehtävän yhteydessä joutuu siirtymään paikasta toiseen, voi aikaa olla neljäkin tuntia.

Toisessa osassa on vain yksi kuvallinen tehtävä, jossa pitää suunnitella jotakin. Olen suunnitellut palkinnoksi myönnettävän tuotteen vuonna 2011 ja vuonna 2013 kolmen tuotteen tuoteperheen (vuonna 2012 en päässyt jatkoon). Työ toteutetaan A2-kokoiselle paperille kutsukirjeessä mainituilla välineillä. Tehtävässä tulee esitellä tuotteet, ja esittelyn yhteydessä saa olla noin 50 sanan verran perusteluja ja suunnittelun taustoja. Kuvallisessa tehtävässä arvioidaan suunnitellun tuotteen soveltuvuutta tehtäväänsä ja tuotteen esitystapaa.

Valintakokeen toinen osa on siinä mielessä ensimmäistä osaa vapaampi, että ruokailemassa saa käydä milloin haluaa (ensimmäisessä osassa ensimmäisen tehtävän jälkeen on tunnin ruokatauko). Vuonna 2013 ei myöskään ollut pakko työskennellä luokassa. Haastattelun ja sitä ennen olevan valmistautumisajan aikataulut annetaan hakijoille kokeen toisen osan alussa.

Ennen haastattelua on noin puolen tunnin valmistautumisaika. Valmistautumaan mennään erilliseen luokkaan, jossa on esillä valintakokeen ensimmäisen osan tehtävänannot ja ohje haastatteluun liittyen. Haastattelutilanteen alussahan tosiaan on ensin pedagoginen tehtävä, joka koostuu tavallaan kahdesta osasta. Ensimmäinen osa kerrotaan valmistautumistilan ohjelappusessa, toisen osuuden saa tietää vasta haastattelijoiden luokse mennessä. Valmistautumistilassa saa tehdä muistiinpanoja, jotka saa ottaa mukaan haastatteluun mennessä. Tehtävänantopaperia ei saa mukaan.

Aluksi haastattelijat kertovat, mitä pedagogisen osuuden toisessa osassa pitää tehdä. Sitten alkaa pedagoginen tehtävän. Siihen on varattu aikaa yhteensä kymmenen minuuttia, ja seinällä on kello, josta ajan voi kätevästi katsoa. Ensimmäiset viisi minuuttia käytetään ensimmäisen osuuden suorittamiseen, josta hakija on saanut tietää etukäteen valmistautumistilassa. Ensimmäisessä osuudessa tulee tavallisesti kertoa jostakin valintakokeen ensimmäisessä osassa tekemästään teoksesta; kertoa työprosessista ja arvioida lopputulosta. Teos ei kuitenkaan ole tilassa nähtävissä. Toiset viisi minuuttia käytetään puolestaan toiseen pedagogiseen tehtävään. Toinen pedagoginen tehtävä on yleensä muiden tekemien teosten arviointia tehtävän arviointiperusteiden mukaisesti, joten valmistautumistilassa kannattaa painaa ne muistiin. Joinakin vuosina pedagogisena tehtävänä on ollut kuvataidetunnin suunnitteleminen jonkin aiheen pohjalta, mutta ilmeisesti nykyään suositaan aikaisemmin mainittua tehtävää.

Myös haastatteluun on varattu kymmenen minuuttia. Mainittakoon, että haastatteluja suorittaa kaksi eri ryhmää, sillä hakijoita on niin paljon. Perinteisesti toisessa ryhmässä haastattelevat vetävät roolia: ovat tympeän oloisia, eivätkä hymyile yhtään. Sitä ei kannata säikähtää.

Haastattelun aluksi tulee kertoa itsestään: ikä, mistä on kotoisin, aikaisemmat koulutukset yms. Haastattelijat esittävät kysymyksiä. Vuonna 2013 minulta kysyttiin,  olenko harkinnut opiskelevani kuvataiteilijaksi, olenko hakenut Aalto-yliopistoon opiskelemaan kuvataidekasvatusta, minkä ikäisiä haluaisin mieluiten opettaa ja minkä roolin otan ryhmätyöskentelyssä. Kun kävi ilmi, että olen ollut työharjoittelussa ala-asteella, ja pitänyt siellä kuvistunteja, he kyselivät siitä. Mahdolliset opettajansijaisuudet kannattaa siis tuoda haastattelussa esiin. Viimeiseksi kysyttiin mieleenpainuvaa taide-elämystä. Lopuksi saa myös esittää kysymyksiä. Minulta kysyttiin todella helppoja kysymyksiä, mutta joiltakin on kysytty mm. suosikkitaiteilijoita (haastattelijat eivät ole erityisen innoissaan, jos mainitsee Picasson tai muuta yhtä omaperäistä) ja sitä, kumman kokee tärkeämmäksi: olla kasvattaja vai opettaja.


Pedagogisessa tehtävässä testataan hakijan kykyä kertoa omasta työskentelystään ja arvioida muiden tuotoksia. Haastattelussa arvioidaan soveltuvuutta alalle. Olen jälkeenpäin kuullut, että haastattelun avulla pyritään hakijoista karsimaan pois ne, jotka haluavat kuvataiteilijoiksi tai jotka hakevat opiskelemaan kuvataideopettajaksi vain koska "piirtäminen on kivaa". Koulutusohjelmasta ei valmistu kuvataiteilijaksi, joten olet hakemassa väärälle alalle, jos luulit niin. Valitettavasti joka vuosi porukkaan eksyy myös oman elämänsä taiteilijoita, joille pedagogiset opinnot ovat tuskaa ja jotka saattavatkin jättää koulutuksen kesken.



AALTO-YLIOPISTO

Ennakkotehtävät ovat vapaampia kuin Lapin yliopistossa. Tehtäviä on yleensä kolme, ja niille on otsikko, kuten  rajallisuus tai läsnäolo (edellä mainitut vuodelta 2011). Vuonna 2013 samaa aihetta käsiteltiin kaikissa tehtävissä, ja aiheena oli muistaakseni erilaisuus. Tehtävien tekotavan saa päättää itse. Mikäli yhdestä aiheesta pitää tehdä kolme teosta, kannattaa valita hyvin erilaiset näkökulmat ja tekotavat. Vilkaisin vuoden 2015 ennakkotehtävät, ja ne olivat kyllä erilaiset, mutta en muista asiasta sen enempää.



Ennakkotehtävä vuodelta 2013.

Olen ollut vain kokeen ensimmäisessä osassa, joka kestää kaksi päivää. Ensimmäiseksi piti tehdä teos, jossa kuvaa "toista minäänsä". Toisessa kuvallisessa tehtävässä saimme valokuvan, jonka pohjalta tehtiin teos, joka kuvaa hetkeä, johon valokuva liittyy.

Kuvallisten tehtävien välissä oli ryhmätehtävä. Tehtävänämme oli suunnitella performanssi. Aikaa oli varattu tietyn verran suunnitteluun ja suunnitelman esittämiseen. Työskentelyämme seurattiin koko ajan.

Ensimmäisen osan ensimmäisen päivän lopuksi saimme aineistot, joiden pohjalta piti laatia suullinen esitys, joka tuli pitää seuraavana päivänä.

Ensimmäisen osan toinen päivä alkoi kaksiosaisella tehtävällä. Ensimmäiseksi hakijoiden tuli siirtyä paikkaan X ja piirtää siellä kymmenen luonnosta. Myös valokuvaaminen oli mahdollista. Aikaa tähän kaikkeen oli puolitoista tuntia, mikäli oikein muistan. 

Luonnoksista piti valita viisi tai kuusi, jotka sitten liimattiin erilliselle paperille. Luonnosten pohjalta piti tehdä kuvasarja fiktiivisen elokuvan kohtauksesta. Elokuva tuli myös nimetä. 

Toisena päivänä pidettiin myös suulliset esitykset. Esityksessä piti tiivistää annettu aineisto ja kommentoida sitä. Myös ajankäyttö kuului arviointiperusteisiin.

Tipuin ensimmäisen osan jälkeen. 

Toisin kuin Lapin yliopiston valintakokeissa, Aalto-yliopiston valintakokeissa useimpien tehtävien tekotavan sai päättää itse. Suosittelenkin valitsemaan ne itselle luontevimmat välineet, olivat ne sitten tussit tai vesivärit. 

Ryhmätehtävässä kannattaa olla äänessä, mutta päällepäsmäri ei saa olla. Kannattaa rohkaista hiljaisempiakin puhumaan esimerkiksi kysymällä heidän mielipidettään, ja muistaa kuunnella. Oma mielipide tulee tuoda ilmi.

Aalto-yliopiston valintakokeet ovat mielestäni huomattavasti vaativammat, kuin Lapin yliopiston. Hakijoiden tasokin on kovempi ja vuorovaikutus- ja esiintymistaidot korostuvat jo ensimmäisen osan tehtävissä. Ne, jotka pääsevät valintakokeen toiseen osaan, vievät todistuksensa ja kuvataidediplominsa tarkastettaviksi. Toiseen osaan kuuluu ainakin haastattelu, muusta en tiedä, sillä en ole toisessa osassa ollut.




***


Hain tosiaan Lapin yliopistoon kolme kertaa. Joku voi ihmetellä, miksi pääsin vasta kolmannella kerralla. Voin suoraan sanoa, että sisäänpääsyni oli aika pitkälti sen ansiosta, että oivalsin asioita, joita en aikaisempina vuosina tajunnut. 

 Ohessa muutamia vinkkejä Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman valintakokeeseen. Tähdellä merkityistä lienee hyötyä Aaltoonkin hakiessa.


1) Huomaa, että kyseessä ovat kuvataideKASVATUKSEN valintakokeet, eivätkä kuvataiteen pääsykokeet. Siellä haetaan opettajia, ei kuvataiteilijoita. Älä möläytä haastattelussa, että haluat tulla taiteilijaksi, vaan tuo esille, että haluat nimenomaan opettajaksi. Jos haluat kuvataiteilijaksi, ala ei ole sinua varten.

2) Kaikkein tärkeintä on, että noudatat tehtävänantoa. Unohda siis tehtäviä tehdessäsi tekninen kikkailu ja värien valuttelu, ellei se tue tehtävänannon toteuttamista. Teknisesti huonolla työllä, jossa on tehtävänannon mukaisesti tunnelmaa saa varmasti paremmat pisteet, kuin visuaalisesti hienolla teoksella, jossa on viis veisattu tehtävänannosta. Karu totuus on se, ettei hakijan edes tarvitse olla kuvataiteellisesti lahjakas. Sen huomasin jo valintakokeissa, ja käsitykseni vain vahvistui, kun olen nähnyt joidenkin kuvojen tekemiä teoksia. Osa ei muuten edes tee taidetta opiskelujen ulkopuolella.


3) Vaikka Lappi ja arktisuus tuntuvat olevan keskeinen osa Lapin yliopiston identiteettiä, ja ne saattavat liittyä valintakoetehtäviinkin, ei niitä poroja kuitenkaan tarvitse tunkea joka paikkaan. Oikeasti.  Vuonna  2013 ihmettelin plastista tehtävää tehdessäni, kun todella monen työssä kuvattiin poroja (lue tehtävänannot ylempää). En tehnyt omiin tehtäviini poroja, ja tadaa, opiskelen silti kuvataiteen opettajaksi. 

*4) Jos olet hidas työskentelemään, suunnittele ajankäyttösi. Ainakin vuonna 2013 valintakokeen aikataulun näki etukäteen netistä. Tehtäviin on varattu tavallisesti kolmesta neljään tuntia, yleensä se kolme. Yritä myös pysyä aikataulussa. Esimerkiksi luonnoksen tekemiseen voi varata puoli tuntia, kaksi tuntia varsinaiseen työstämiseen ja puoli tuntia viimeistelyyn. Valintakoe oli ainakin omasta mielestäni stressaava tilanne, joten ajankäytön suunnittelu auttoi pitämään pään kasassa.


*5) Älä vilkuile muiden töitä. Keskity täysillä omaan työskentelyysi. Pitämällä katseeni visusti omissa tekeleissäni (paitsi plastista tehtävää tehdessäni) vältin mahdollisen alemmuuskompleksin ja paniikin. 

6) Haastatteluun mennessä et voi valita,  kumman haastatteluryhmän haastattelemaksi päädyt. Jos vastassasi on tympeitä kivikasvoja, älä stressaa, vaan muista että he vetävät roolia saadakseen sinut jännittämään. En tosin aivan ymmärrä syytä. Haastattelijoiden kätteleminen haastattelun aluksi tai lopuksi ei ole välttämätöntä. Suosittelen katsekontaktin ottamista haastattelijoihin, jos et halua vaikuttaa ujolta tai sulkeutuneelta, eli tyypiltä, joka ei ole opettaja-ainesta, koska opettajan työssä ollaan esillä.

7) Työkokemus tai aikaisemmat opinnot liittyen kuvataiteeseen tai opettamiseen kannattaa ehdottomasti mainita haastattelussa. Haastattelijat kiinnostuivat, kun kerroin olleeni ala-asteella työharjoittelussa ja pitäneeni siellä kuvataidetunteja. He esittivät asiasta kysymyksiäkin. Kannattaa myös varautua kertomaan, miksi haluaa alalle






+++ Voiko valintakokeeseen valmistautua?

Voi ja ei voi. Minä inhosin (enkä ole tekniikkaa vieläkään erityisen rakastunut) vesiväreillä maalaamista. Jotta voisin valintakokeissa keskittyä maalaustehtävässä täysillä tehtävänannon toteuttamiseen, eikä tarvitsisi ahdistua välineistä, joilla tehtävä toteutetaan, harjoittelin ahkerasti vesiväreillä maalaamista. Käytin apuna erilaisia opaskirjoja aiheeseen liittyen.

On hyödyllistä pitää kirjoitustaitoa yllä kirjoitustehtävää varten. Tiivistelmään perehtymisestä tuskin on haittaa. Ennen valintakoetta on myös hyvä miettiä motiivejaan hakeutua alalle ja valmistautua mahdollisiin haastattelukysymyksiin. 




***


Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä. Vastailen toki mielelläni aiheeseen liittyviin kysymyksiin. :)





5 kommenttia:

  1. Hyvä ja tiivis paketti! Kannattaa vielä lisätä se, että MUISTAKAA HENGITTÄÄ :D Ja nukkukaa hyvin.

    VastaaPoista
  2. Haastatteliat tuskit yrittävät saamaan hakijaa jännityneeksi. Sen sijaan haastatteluissa - varmaankin kaikissa oppilaitoksissa - pyritämään näkemään hakijan soveltuvus alalle jännityksen yli. Mistähän kivikasvoisuus tai kokemus kivikasvoisuudesta voi johtua - sitä en osaa sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nyt täytyy ottaa huomioon, että olen kirjoittanut tekstin toisen opiskeluvuoden keväällä, joten en enää täysin allekirjoittaisi kirjoittamaani.

      Olen ollut yhteensä seitsemässä haastattelussa valintakokeiden tiimoilta, ja ainoastaan Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen valintakokeiden haastatteluosuudessa olen törmännyt liioitellun totisiin haastattelijoihin. Keskustelin aiheesta opiskelujen alussa muiden samaan aikaan aloittaneiden kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden kanssa, ja muutama muukin koki, että toinen haastatteluryhmistä piti yllä jonkinlaista roolia (eivät hymyilleet yhtään, kysyessä opiskelijoiden suosikkitaiteilijoita saattoivat kommentoida vastausta, mikäli kyseessä oli joku "kliseinen" suosikkitaiteilija), ja sitä, kuinka tämä oli omiaan lisäämään jännitystä muutoinkin stressaavassa valintakoetilanteessa. Oletuksena oli, että totisella käytöksellä pyrittiin mahdollisesti testaamaan opiskelijan paineensietokykyä tai jotain sen suuntaista.

      Nykyään ajattelen, että kahdella eri tavoin käyttäytyvällä haastattelijaryhmällä on jokin merkitys tietyn tyyppisen opiskelija-aineksen kartoittamisessa. Käsittääkseni haastattelijaryhmät olivat myös kysyneet tuolloin keskenään eri tyyppisiä kysymyksiä. Sitä en tiedä, mikä tilanne nykyään on.

      Mielestäni kaksi erilaista haastattelijaryhmää, jotka kysyivät erilaisia kysymyksiä, oli hakijoiden kannalta jokseenkin ikävä asetelma. Reippaiden hakijoiden, jotka eivät vähästä hätkähtäneet, kannalta haastattelijaryhmällä ei ollut tietenkään merkitystä haastattelun sujuvuuden kannalta, mutta itse koen, että helposti jännittävänä ja stressaavana ihmisenä haastattelu olisi saattanut minun osaltani mennä penkin alle, mikäli vuoden 2013 valintakokeissa olisin joutunut tämän totisemman haastattelijaryhmän haastattelemaksi. Käytännössä minulla siis kävi tuuri, kun minut haastatteli mukavampi haastatteliharyhmä, joka esitti myös (omasta mielestäni) helpompia kysymyksiä kuin toisen ryhmän haastattelijat. On kuitenkin ikävää, että tuurilla on voinut olla joidenkin opiskelijoiden kohdalla niinkin suuri rooli valintakokeessa. Olen tosiaan ollut kummankin haastattalijaryhmän haastateltavana, ja haastattelukokemukset ovat olleet todella erilaiset.


      Poista