sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappu



Vappu tuli ja vappu meni. En ole vielä palannut takaisin maanpinnalle, arkielämään. En ehdi tänään kirjoittaa kovin pitkästi, sillä minun pitää lukea ruotsin sanoja tiistaina olevaan suulliseen kokeeseen. Toivottavasti tarina on edes hieman viihdyttävä.


***

Vaikutti siltä, että vapusta tulisi kuolettavan tylsä. Ei oikein huvittanut lähteä minnekään ilman seuraa. Sitsit jäivät myös väliin. Päätin kuitekin käydä katsomassa patsaan lakituksen. Vapun päätösbileiden (joiden piti olla mukamas viimeiset pippalot Tivolissa) suhteen olin kahden vaiheilla. Lisäksi flunssaa pukkasi.


Pitkästä aikaa hyvä syy pukeutua haalariin.


Taiteiden tiedekunta oli aika hyvin edustettuna vappukulkueessa. Omalta vuosikurssilta porukkaa oli vähän, sillä suurin osa varmaankin lähti vapuksi kotipaikkakunnilleen. 







Sää oli aurinkoinen ja aika lämmin. Muualla Suomessa oli kuulemma pilvistä. Kerrankin näinpäin. Ennen varsinaista patsaan lakitusta pidettiin puheita ja kuorokin taisi pari kertaa jotain laulaa. Patsaan lakituksen jälkeen fukseilla oli vielä mahdollisuus saada fuksikaste, kun palomiehet ruiskuttivat vettä halukkaiden päälle. Itse jätin viime vuonna väliin, koska en halunnut vilustua.

Vappuni käänteentekevin hetki tapahtui juurikin patsaan lakituksessa, tai oikeastaan kun olin lähdössä sieltä. Tämä tarina on aika nolo, mutta jaan sen kanssanne.

Yliopistolla oli tänäkin keväänä kolmen viikon ajan radiokanava, Radio Säteily. Kuuntelin sitä monesti dataillessani netin kautta, jolloin oli myös mahdollista nähdä studioon web-kameran välityksellä. Kerran puuhastelin koneella radiokanava auki toisessa välilehdessä, kun huomioni kiinnittyi miellyttävään miesääneen. Kiinnostukseni heräsi siinä määrin, että otin välilehden esiin nähdäkseni minkä näköinen jamppa siellä puhuu. Jumituin kuuntelemaan (heh, ja katsomaan myös) ohjelmaa, ja olin koneen ääressä samaan aikaan seuraavallakin viikolla.

Seuratessani fuksikastetta vappuaattona, bongasin yhtäkkiä samaisen radioääni-ihmisen. Jostain syystä minulle tuli sellainen olo, että haluan mennä puhumaan hänelle. Hän oli kuitenkin kavereidensa kanssa, ja ajattelin, että se voisi muutenkin olla tosi creepya. Kun tyyppi teki kavereineen lähtöä, huomasin pian jo käveleväni hänet kiinni.

Ja aina vain pahenee. Keskustelunavausrepliikkini oli kutakuinkin "Sähän olet se radioihminen jolla on ihan sairaan pitkä nimi?"  Olin valmistautunut siihen, että vastaanotto saattaisi olla melko tyly, kun menin sillä tavalla tungettelemaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun tyyppi vaikutti olevan lähinnä ilahtunut siitä, että sai palautetta. :-D Juttelimme hetken, ja toivotin hänelle hyvää vappua kun lähdin kävelemään kotiin.

Myöhemmin samana päivänä sain tyypiltä viestiä Facebookissa. En olisi kertonut nimeäni, mikäli hän ei sitä olisi kysynyt. Kerroin etunimeni, jolla minut löytää kuitenkin helposti Facebookista, sillä nimeni on sen verran harvinainen, ainakin Rovaniemellä. Hän oli menossa illalla kavereineen kaupungille, ja kysyi, halusinko tulla mukaan. Suostuin, sillä olen kuitenkin sen verran seikkailuhenkinen. Ja aina seura voittaa yksin kotona istumisen.

Ilta oli todella mukava ja kävimme Tivolissakin, jossa oli aika paljon porukkaa. Tuttuja en kyllä bongannut. Seura oli aivan loistavaa. Seuraavana päivänä oli kyllä pienoinen darra ja flunssainen olo. Mitä pienistä, olen tämänvuotiseen vappuun todella tyytyväinen. En ole hymyillyt pitkään aikaan yhtä paljon, kuin viimeisen muutaman päivän sisällä.

Kuulostaa varmasti idioottimaiselta, mutta uskon tietyllä tapaa kohtaloon, ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Olen myös miettinyt, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Jos en olisi kuunnellut radiota juuri silloin. Jos en olisi uskaltanut mennä juttelemaan. Jos en olisi kertonut nimeäni. Jos ja jos. 







Elämä vaikuttaa tällä hetkellä aika mielenkiintoiselta.







***



Siirryin muuten viimeinkin nykyaikaan ja latasin Spotifyn. Joosua onkin pauhannut kämpässä aika tiuhaan tahtiin sen jälkeen. Nyt päässä soi kuitenkin Ghost of Ricky Nelson, joka kuuluu viimeisimpiin löytöihini. Tämä biisi on jotenkin tosi symppis. 







Ghost of Ricky Nelson - Cats

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti