sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Bongo (elämä tauolla)



Maalaukseni haettiin taideyhdistyksen näyttelystä. Hain taulurahani ja aloin työstää uutta maalausta. Toiveena oli punasävyinen suurikokoinen maalaus kuten edeltäjänsäkin. Tällä hetkellä on epävarmaa, saanko taulupaikkani takaisin, sillä rahoja hakiessani huomasin, että tilalle oli laitettu jonkun muun tekemä maalaus. 

Ensitöikseni kävin ostamassa maalauspohjan. Mitat ovat muistaakseni 73x60cm. Selailin ikivanhoja eläinkirjoja. Aihe valikoitui pääasiassa kuvan takia. Valitsin mustavalkoisen, melko huonolaatuisen, kuvan bongosta mallikuvaksi, mutta maalauksen eläin ei juurikaan muistuta kyseistä nautaeläintä.


Aloitin maalaamalla ohuen pohjavärikerroksen sinisellä ja vihreällä. Sen jälkeen kiinnitin reunoille sanomalehdenpalasia akryylivärin avulla. Kun olin saanut paperipalat kiinnitettyä, maalasin koko pohjan tummaksi. Tumman pohjan sotkin väripisaroilla ja valumajäljillä.





Luonnostelin eläimen valkoliidulla. Ajatuksena oli jättää hahmo luonnosmaiseksi, eli viivoja näkyviin. Taustasta piti tulla hehkuvan punainen. Huomasin kuitenkin, että maalaus näytti aika nätiltä jo luonnosvaiheessa. Pienoinen kriisi iski.




Loppujen lopuksi päädyin maalaamaan osan taustasta punaiseksi. Ajattelin, että kokonaan punainen tausta olisi liian tukkoinen. Pidin luonnosversioista enemmän, mutta ei tämäkään paha ole. Olen tietoisesti pyrkinyt siirtymään maalauksissani luonnosmaisempaan suuntaan. Kuvasta ei käy ilmi, mutta eläimen pintaan olen sivellyt kiiltävää akryyli mediumia.



***


Olen ollut nyt entisellä kotipaikkakunnallani kolme viikkoa. Se on olemattoman lyhyt aika, mutta minusta tuntuu, kuin olisin ollut jo kuukausia poissa kotoa. Päivät ovat alkaneet sulautua toisiinsa. Töissä on ollut hiljaista. Turistikausi ei ole vielä päässyt vauhtiin, ja huonot säätkin ovat varmasti vaatineet veronsa. 

Olen jälleen kerran päätynyt tilaan, jossa elän enemmän pääni sisä- kuin ulkopuolella. Minulla on ikävä omaa kotiani ja omaa elämääni. Tuntuu siltä, kuin minut olisi revitty pois omasta elämästäni kesken kaiken, vaikka vapaaehtoisestihan minä tänne tulin. Kesän kai pitäisi olla mahtavaa aikaa, mutta minun elämäni on silloin tauolla. Minulle kesäloman tarkoitus on vain kartuttaa cv:tä ja säästöjä.




***




Washed Out - New Theory





tiistai 23. kesäkuuta 2015

Rakastuneet hupsut



Viimeisen kahdentoista kuukauden aikana olen laittanut merkille, että ympärillä olevilla ihmisillä on ollut oikea pariutumisvimma. Bilettäminen on vaihtunut kumppanin kanssa nyhjäämiseen ja aveceista on tullut illanistujaisten vakiokalustoa. Yhteenmuuttoja, yhteisen tulevaisuuden suunnittelua ja parisuhdehehkutusta. 

Olen ollut sinkkuna jo reippaasti yli vuoden. Muutama kaveri on tosin luullut minun vaihtaneen hiljattain siviilisäätyä, mikä on aika huvittavaa, mutta tavallaan myös kiusallista. Sinkkuna tulen kuitenkin jatkossakin pysymään, ja onhan siinä puolensa.

Sinkkuna parasta on ehkä se, ettei ole tilivelvollinen kenellekään. Voi tulla ja mennä miten huvittaa ilman, että kukaan kyselee. Ei mustasukkaisuusriitoja. On myös mahtavaa, kun voi hyvällä omatunnolla olla itsekäs: tulevaisuutta suunnitellessa ei tarvitse ottaa huomioon kumppania, joten opiskelujen jälkeen on helppo lähteä paikkakunnalta suuntaan jos toiseen. Yksin asuvan sinkun ei tarvitse siivota avopuolisonsa sotkuja, mutta sinkku voi myös sotkea niin paljon kuin lystää.

Tietenkin sinkkuudessa on myös varjopuolensa. Olo tuntuu idiootilta, kun kaverit puhuvat parisuhteistaan ja pariskuntia täynnä olevissa illanistujaisissa tuntuu ulkopuoliselta. Kun kaverit seurustelevat, eikä aikaa tunnu olevan muille kuin omalle kultsipuppelille, tuntuu yksinäiseltä. Yksin on vaikea tehdä kaikkia söpöjä parisuhdejuttuja, joista saa lukea muiden tilapäivityksiä Facebookissa. Lisäksi yksinasuminen on suhteessa kalliimpaa, kuin kaksion jakaminen kumppanin kanssa. 

Eniten ottaa päähän se, kuinka jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan, että sinkuissa on taatusti oltava jotain vikaa, sillä "kukaan ei ole huolinut heitä". Nii-in, sinkkuushan ei tietenkään voi olla oma valinta. Ajatusmallin mukaan sinkut ovat jämäpaloja ja siksi parisuhteessa olevia ihmisiä huonompia. Tyypillistä on myös olettaa, että sinkulla on koko ajan haku päällä, jolloin parisuhteilevat kokevat suoranaiseksi velvollisuudekseen neuvoa, että"Ei pidä etsiä ketään." ja "Sinun pitää ensin oppia olemaan yksin." Ai ja joo, sinkut ovat monien parisuhteessa olevien mielestä tietenkin kateellisia muiden parisuhteista.

Nuorempana ajattelin, että niillä ihmisillä, joilla on aina edellisen parisuhteen päätyttyä jo melkein heti uusi kumppani, on aivan valtavan paljon vientiä. Vasta hiljattain ymmärsin, ettei asia olekaan aivan niin mustavalkoinen. On nimittäin ihmisiä, jotka eivät tykkää olla sinkkuja. Usein asiaan liittyy oman itsensä määrittely seurustelun kautta: jotkut ovat profiloineet itsensä parisuhdeihmisiksi. Lisäksi jo aikaisemmin mainittu ajatusmalli sinkkujen huonommuudesta parisuhteessa oleviin nähden lienee tavallinen.

Olen ollut sinkkuna niin suuren osan aikuisiästäni, että minulla on syytä epäillä, etten ehkä osaisi ollakaan kenenkään kanssa. Olen liian itsekäs jakaakseni elämäni jonkun kanssa. Minut tuntevat ihmiset tietävät, kuinka itsepäinen ja hankala osaan olla, enkä suoraan sanottuna usko, että kukaan kaksilahkeinen jaksaisi katsella minua kovin kauaa. :-D  Olen hyväksynyt ajatuksen, että parisuhde ei välttämättä koskaan tule kuulumaan elämääni. Kun mietin elämääni viidentoista vuoden päähän, näen lapsen ja koiran, rivitaloasunnon kivalta asuinalueelta, työpaikan yläasteella/lukiossa ja joukon opettajaystävättäriä, mutta en kumppania. 

Kun mietin sinkkuutta omalla kohdallani, on kyse osittain valinnasta, ja osittain siitä, että elämä on vain mennyt näin. Pari kiinnostunutta olisi ollut, mutta edellisen parisuhteen jälkeen päätin, että olen mieluummin yksin, kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole sitä mitä kumppanilta odotan. Totuus tietenkin on, että vaikka ihmisellä olisikin lista kriteereitä, jotka kumppanin on täytettävä, ei kriteereillä ole juurikaan merkitystä, kun oikeasti synkkaa jonkun kanssa, tai ainakin niistä on valmis joustamaan. 

Elämäni on ihan hyvä näin. Koirasta haaveilen edelleen, miehillä ei niin väliä. Parisuhteet ovat muita varten.












perjantai 19. kesäkuuta 2015

Kesäkuun kuulumiset




Viimeisimmästä postauskerrasta on jo ehtinyt lukua tovi. Olen ollut Pohjois-Karjalan perukoilla nyt pari viikkoa.

Ehdin lomailla Rovaniemellä peräti viikon. Suoraan sanottuna en enää kunnolla muista, mitä tuolloin puuhailin. Tein tietenkin suursiivouksen kotona. Siivosin huoneeni ja keittiön. Pesin ikkunat, vaihdoin verhot ja matot yms. Lähtöäni edeltävänä päivänä sulatin pakastimen.



Olohuoneessa oli syksystä asti harmaat  paksua kangasta olevat kukkaverhot, joten päätin vaihtaa kesäksi kevyempiin ja vaaleampiin. Ikkuna oli toden teolla pesun tarpeessa. Kämppis oli sen käskystäni kehotuksestani pessyt viime kesänä. En tosin tiedä, millä ihmeen vessaharjalla hän oli ikkunan "pessyt", sillä ikkunassa oli valumajälkiä sun muuta.



Minun huoneeni oli syksystä asti sisustettu mustilla, valkoisilla ja harmailla tekstiileillä, joten kaipasin vaaleita tekstiilejä. Pidän kuvan kukkaverhoista, koska ne ovat todella kesäiset, eivätkä yhtään mummomaiset, kuten kukkaverhot tuppaavat monesti olemaan. 







Kuvissa näkyy myös postikorttiseinäni, jonka korttimäärä on "hieman" kasvanut muuttoni jälkeen. Ostin ekskursiolta varmaan kahdenkymmenen euron edestä taidepostikortteja.

Postikorteista puheen ollen, sain kortin Islannissa töissä olevalta tuttavaltani. Hän oli uhonnut lähettävänsä niin kauhean kortin, etten kehtaisi laittaa sitä edes vessan seinälle. Olin epäileväinen asian suhteen, mutta tuttavani ylitti itsensä. Hän oli vieraillut penismuseossa, ja niin sain postikortin, jossa komeili mikropenis koko komeudessaan kera mittanauhan. Kortti ei päätynyt seinälle. Ei edes 
vessaan.



***





Yhtenä iltana olin yhden kaverin luona lettukesteillä. Porukkaa oli aika vähän, sillä suurin osa tutuista oli jo karannut Rovaniemeltä. 



Ehdin myös käydä kuvaamassa Rovaniemen alkukesää ennen poistumistani kaupungista. Samalla oli tarkoitus ruokkia sorsia pakastimesta löytyneillä leipäpalasilla, mutta paikalle sattui enimmäkseen lokkeja.







***



Viimeisenä päivänä tosiaan sulatin pakastimen ja taisin käydä juuri tuolloin verotoimistossakin laskettamassa veroprosenttini uudestaan. Virkailija oli vähän inhottava tokaistessaan "Et sitten uskaltanut netissä yrittää??" Viime vuonna yritin laskea uuden veroprosenttini netissä, mutta siellä kysyttiin sellaisia asioita, joista en tiennyt yhtään mitään. Yleensä verotoimistossa olen saanut ystävällistä palvelua, sekä Rovaniemellä että entisellä kotipaikkakunnallani. Nyt oli ensimmäinen ikävä virkailija, ja ensimmäinen miespuolinen myös.





Illan vietin Johanneksen kanssa. Teimme ruokaa ja katsoimme Twin Peaksia. Hän soitti myös pyynnöstäni kitaraa ja lauloi. 



***


Seuraavana päivänä, joka oli lauantai, lähdin Rovaniemeltä. 




Ensin matkustin Ouluun junalla. Junamatka sujui nopeasti dataillessa ja shakkia pelatessa. Voitin pelin! :> Oulussa luvassa oli parin tunnin odotus, jonka vietin rautatieasemalla lehteä lukien, sillä minulla oli jälleen kerran paljon kantamuksia.




Kahden jälkeen päivällä alkoi bussimatka Pohjois-Karjalaan. Matka kesti lähes kuusi tuntia. Eihän se ole aika eikä mikään junalla matkustaessa, mutta bussilla matka on jotenkin tosi raskas. Luin, söin eväitä, katselin maisemia ja yritin nukkua. Perillä olin varttia vailla kahdeksan illalla.



Milo oli ainakin iloinen paluustani ja olisi halunnut leikkiä heti, mutta en jaksanut. 



Miltsu on muuten nukkunut monena yönä vieressäni.





***





Sunnuntaina tapasin yhden kaverin koiratreffien merkeissä, joten Milollakin oli naisseuraa. Kävimme kävelemässä metsässä ja rannalla.



Koirat pidettiin kiinni koko ajan. Mustikka olisi todennäköisesti jyrännyt höyhensarjalais-Milon alleen. 





***




Maanantaina alkoivat työt. Maanantaina ja tiistaina pystytettiin näyttely ja keskiviikkona oli avajaiset. Minun tehtävänäni oli tehdä teosluettelo ja sopia taiteilijoiden kanssa siitä, kuinka ilmoitan teosvarauksista ja muista käytännön järjestelyistä. Muut työntekijät jäivät nyt lomalle, joten juhannuksesta heinäkuun loppupuolelle asti olen yksin vastuussa lähestulkoon kaikesta näyttelyyn liittyvästä.




***




Maanantaina osallistuin taideyhdistyksen näyttelyn avajaisiin, jotka oli tarkoitettu yhdistyksen jäsenille. Tänä vuonna on taas vähän perinteisempiä maalauksia; maisemia ja sellaista. Minun antilooppimaalaukseni varattiin. Sen hinta on 300 euroa, mutta kymmenen prosentin provision takia saan 270. 





***




Kävin muuten pari päivää sitten sirkuksessa äidin kanssa. Aikaisemmasta kerrasta on kulunut aikaa jo yli kymmenen vuotta. Viime kerralla olin ehkä noin 9-vuotias.





Parituntisen aikana nähtiin mm. jonglöörausta hevosen selässä seisten, akrobatiaa ja klovni. Joukkoon mahtui muutamia eläimiäkin: koiria, hevonen ja pari (kalifornian)merileijonaa.





***





Ja sitten tähän päivään..





En ole koskaan juhlinut juhannusta, joten en siis tänäkään vuonna. Ei minulla ole koskaan ollut mitään mahtavaa kaveriporukkaa, jonka kanssa lähteä mökkeilemään, grillata tai muuta sellaista. En muutenkaan ymmärrä, miksi juhannuksena on "pakko" vetää pää täyteen. Ihan hyvä näin. Vahempien ja Miltsun kanssa nökötän ihan vain kotona. Ja Miltsusta puheen ollen..





Milo sai tänään leikkikaverin saksanmetsästysterrieristä. 



Milon jalkapallopeli pihallamme päättyi vähän hassusti. Terrieri nappasi pallon ja juoksi sen kanssa ensin naapuriin ja sitten omistajiensa kesämökille. Lähdin Milon kanssa hakemaan pallon takaisin, mutta oli liian myöhäistä: terrieri oli puhkaissut pallon ja pureskeli sitä tyytyväisenä. Pallo jäi sille tielleen. Lupasin Milolle uuden ja hienomman pallon.





***




Siinä kaikki tällä kertaa. Yritän taas ehtiä päivittää blogia useammin, mutta suoraan sanottuna luulen, ettei taideaiheisia postauksia ole tämän kesän aikana juurikaan luvassa, sillä en juurikaan ehdi piirtää tai maalata. Eikä oikeastaan huvitakaan. Aion kyllä kesän aikana maalata jotain taideyhdistyksen näyttelyyn, sillä on suositeltavaa vaihtaa teokset kesän puolivälissä. 


Loppuun jällen kerran tavaksi muodostunut biisipoiminta. Sen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein mukavaa juhannusta.







The Honey Trees - To Be With You