torstai 19. marraskuuta 2015

Tiedän mitä teit kesällä 2014


Maniksesta tenttiin lukemiseni taisi olla tylsää seurattavaa.

Näin viime yönä unta ryhmätentistä. Olin kolmen hengen ryhmässä, ja kun saimme kysymyspaperin eteemme, kukaan ei osannut vastata yhtään mihinkään. Loppujen lopuksi saimme tentistä hylätyn.

Ns. kandikirjallisuustentti on kahden viikon kuluttua. Puolen vuoden stressaus päättyy. Olen lukenut kaksi kirjaa kokonaan ja kirjoittanut niistä kattavat muistiinpanot. Kolmas kirja on aluillaan ja sen saan toivon mukaan luettua tällä viikolla. Ensi viikko menee englanninkielisen kirjan parissa.

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt ryhmätenttiä, joten en tiedä mitä odottaa. Miten vastaaminen kirjallisesti sujuu, kun ihmisiä on useampia? Entä jos muut eivät ole lukeneet? Erityisen huolissani olen siitä, että kuulemani mukaan monikaan ei aio lukea englanninkielistä kirjaa. Aion lukea sen niin pitkälle kuin ehdin, mutta englantini on mitä on. En voi jättää sen varaan, että muut ryhmässä olevat ovat lukeneet kirjan. 

Olen varmasti valittanut tästä jo aikaisemminkin blogissani, mutta valitanpa jälleen: mielestäni koko kanditentti on aivan typerä. Varsinkin, kun muiden tiedekuntien opiskelijoilla ei sellaista ole. Tekisin mieluummin kandidaatin tutkielmaa ja lukisin siihen liittyvää kirjallisuutta, mutta enpä oikein viitsi, kun pitäisi täyttää aivot tenttiä varten postmodernismilla, taiteistumisella, Eflandeilla ja tosiolevaisilla. Kandin suhteenkin olen aivan hukassa, sillä viimeisin seminaarikerta sekoitti ajatuksiani entisestään. Nyt en yhtään tiedä, mitä teen.



***


Huomenna olisi taiteellinen ajattelu ja ilmaisu -kurssin välikritiikki. En aio ottaa siitä stressiä, vaikka olen tehnyt koko kurssin ajan maalauksia, jollaisia en halua tehdä, ja tajusin vasta pari viikkoa sitten, millaista haluan maalata. Vien valmiit teokset kritiikkiin, jonka jälkeen maalaan niiden päälle.



Yllä oleva maalaus on ainoa, joka on suunnilleen sitä, mitä aion jatkossa tehdä. Alun perin suunnittelin tekeväni maalauksia, jotka ovat ilmavia ja joissa hiilipiirros näkyy. Kuinka ollakaan, onnistuin jälleen kerran maalaamaan tukkoon. Tämä antilooppimaalaus oli alun perin keskeneräinen näin, mutta opettajan mukaan se voisi jäädäkin tälläiseksi. Jälkeenpäin kyllä tuunasin noita yläkulmia vaaleammiksi, mutta siitä ei nyt ole kuvaa.


Akryylimaalauksen työpaja -kurssilla olen tehnyt sellaisia maalauksia, kuin olin ajatellutkin, ja samaan suuntaan aion jatkossa mennä taiteellisen ajattelun ja ilmaisun kurssillakin.


Akryylimaalauskurssillakin sorruin virhevetoihin. Esimerkiksi yllä oleva maalaus. En edes tajua, miten olen saanut tuon niskalinjan menemään noin pieleen. Maalasin lopulta kuvan piiloon ja päätin maalata mahdollisimman spontaanisti.


Lopputulos oli tämä: piirrosmaisuutta ja akvarellimäisyyttä. Kuten voitte huomata, maalaus on kuvassa hieman kesken ja maalikin vielä märkää. Ensi kerralla laitan kuvan valmiista maalauksesta.



Tämäkin jäi lopulta sen näköiseksi kuin pohjavärien piti olla. Monesti maalaukseni näyttävät itse asiassa paremmilta pohjavärivaiheessa, kuin sitten valmiina. Ehkäpä tavoitteenani on nyt päästä eroon ylityöstämisestä ja täyteen maalaamisesta.


***



Ja jälleen kerran opiskelusta muuhun elämään.

Kämppikseni ei ole vieläkään palannut Rovaniemelle, mutta se on tietenkin vain hyvä. Pari viikkoa sitten hän laittoi minulle sähköpostia, jossa ilmoitti tulevansa seuraavalla viikolla, mutta eipä tuota ole näkynyt. 

Tein huoneessani hieman syyssiivousta. Pahoittelen jälleen kerran kuvien huonoa laatua. Sen jälkeen, kun hankin älypuhelimen, en ole kuvannut kameralla mitään, siksi siis kuvien laatu on laskenut.





Siirsin arkun nurkasta cd-hyllyn entiselle paikalle ja peilin lattialta sen päälle. Nyt näen itsestäni peilin kautta muutakin kuin jalat. 



Verhot kiinni koska ilta.


Nojatuolin siirsin keskelle huonetta ja kuntopyörän sen entiselle paikalle. 



Asumistilanteeseen saattaa tulla muutos jo ensi vuoden alkupuolella, mikäli hyvin käy. Olen edelleen ensimmäisenä yksiöjonossa, mutta nyt jonotan myös kaksiota. Minä ja Johannes päätimme siis hakea kaksiota Das:ilta. Tällä hetkellä asumme eri osoitteissa muutaman sadan metrin päässä toisistamme.

Laitoimme hakemuksen muistaakseni viime viikon alussa. Haimme kaksiota tietyltä alueelta (samalta, jossa nyt asumme) ja toivoimme n. 50:n neliön kämppää. Minun toivomuksiani olivat ettei asunto sijaitsisi pohjakerroksessa ja että siinä olisi parveke. Alueella on kuusi taloa, joista kolmesta löytyy toivomustemme mukaisia asuntoja: juuri tästä talosta jossa asun ja kahdesta "kauempana" olevasta, joiden kaksioiden pohjaratkaisu on mielestäni kivempi.

Tiedustelin sijoitustamme asuntojonossa. Das on ilmoittanut sivuillaan alueeltamme vapautuvista kaksioista ("Lähetä hakemuksesi jo nyt!"), josta päättelimme, ettei jono olisi kovinkaan pitkä. Tilanne on nyt se, että olemme Das:in sisäisistä hakijoista toisena tämän alueen kaksioihin. Ensimmäinen hakija tosin hakee pienimpiin kaksioihin. Tilanne näyttää siis aika hyvältä, ellei Das:in ulkopuolisten hakijoiden jono ole pitkä. Tuskin on tähän aikaan vuodesta. Ainakin yksi sopiva kaksio olisi vapautumassa ensi vuoden alkupuoliskolla, sillä eräs tuttava olisi muuttamassa sellaisesta pois.

Yhteenmuutto kieltämättä jännittää. Ihanaa päästä pois solusta, mutta yhteenmuutossa on tietenkin omat ongelmansa. Hyviä puolia ovat tietenkin vuokran pieneneminen, se että on enemmän tilaa käytettävissä ja totta kai se, että saa asua sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti haluaa asua. 

Tällä hetkellä eniten mietityttää, kuinka menetellä tavaroiden kanssa. Johanneksella on paljon tavaraa, joten hän joutuu luopumaan osasta. Samoin minä. Meillä on yhteensä kahdeksan(!) kirjahyllyä, kaksi työpöytää, kaksi nojatuolia ja kaksi sohvaa, joten pitää käydä jonkinlaisia neuvotteluja siitä, mitkä huonekalut tulevat yhteiseen asuntoon ja mitkä eivät. Näillä näkymin minun huonekaluistani uuteen asuntoon pääsevät vain kirjoituspöytä ja cd-hylly. Koska en varsinaisesti omista huonekaluja, jotka huoneessani ovat, vaan ne kuuluvat vanhemmilleni, minun täytyy kysyä lupa niiden myymiseen/pois antamiseen, ja sopia, kuka saa mahdolliset rahat. Mitään kunnollisia suunnitelmia ei voi tietenkään tehdä, ennen kuin tiedämme, millaiseen asuntoon muutamme.

Muita ajatuksia herättäviä asioita ovat raha ja kotityöt. Minä elän opintotuella, mutta Johannes käy töissä, joskin hänen työkuvioinsa ovat vielä epäselvät, ja vasta ensi vuoden puolella selviää, kuinka paljon töitä ja palkkaa on jatkossa. Jotkut yhdessä asuvat maksavat kaiken puoliksi, osa puolestaan tekee niin, että se maksaa, jolla kulloinkin on rahaa. Olen kuullut, että raha on usein yhdessä asuvilla kiistan aiheena, joten haluaisin jonkun toimivan järjestelyn. Sama kotitöiden kanssa. Kummallakin on omat tapansa hoitaa kotityöt. Johannes käyttää hajustamatonta pyykkipulveria, minä hajustettua ja sen kanssa vielä voimakkaan tuoksuista huuhteluainetta. Minä moppaan asunnon lattiat siivouspäivinä, Johannes ei jne.


Mainittavan arvoinen asia on myös se, että mukana muuttaa kaksi kissaa, jotka vaikuttavat tietenkin koirahaaveisiini, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.



***




Kello alkaa olla aivan liian paljon, ja minun on käytävä vielä kaupassa ja luettava tenttiin. Kirjoitan vielä eräästä asiasta, johon vihjaan otsikossa.


Keskiviikkona 25. maaliskuuta 2015 olen kirjoittanut sitseistä ja maininnut vapun 2014 Kultasitsit:

Näin väliin voin sanoa, että eräs asia minua on jäänyt vaivaamaan Kultasitseiltä asti (ensimmäiset sitsit joille olen osallistunut, vapun aikaan viime vuonna). Juttelin siellä nimittäin erään oikislaisen kanssa, joka kertomansa mukaan oli "oikikseen soluttautunut kapinallinen" ja suunnitteli vallankumousta. Kyselin häneltä kesäsuunnitelmista, mutta niitä en saanut koskaan tietää, sillä toastmasterit keskeyttivät keskustelumme. Jos joskus törmään kyseiseen oikislaiseen, olen creepy ja menen kysymään: "Mitä teit viime kesänä?"

Olin pari päivää sitten graafisen suunnittelun kerroksen taukotilassa syömässä haisevaa tonnikalasalaattiani, kun viereeni istahti tyyppi, joka moikkasi ja kysyi hetken päästä, muistanko meidän tavanneen vappuna 2014. Hetken päästä minulla alkoi raksuttaa. Olimme tosiaan vaihtaneet muutaman sanan puolitoista vuotta sitten. Jostain syystä minua jäi tuolloin häiritsemään, että keskustelu jäi kesken, mutta en saanut toista tilaisuutta kysyä hänen kesäsuunnitelmiaan. Näin tyypin kyllä muutamaa päivää myöhemmin baarissa, mutta en päässyt jututtamaan häntä, sillä hän istui toisessa päässä pöytää ja sitten hän oli jo mennyt. Tyypin kavereiden kanssa kyllä juttelin, ja kun nyt jälkeenpäin mietin, niin hänen kaverinsa ymmärsivät ehkä väärin, miksi yritin tavoittaa tyypin.

Sain nyt kuitenkin tietää, mitä tämä oikeustieteen opiskelija oli tehnyt kesällä 2014. Jutustellessa meni peräti pari tuntia. Selvisi sitten tämäkin asia, joten nyt voin jatkaa elämääni rauhassa. :--D Elämä voi näemmä vieläkin yllättää joskus.



***



Lopuksi vielä biisi johon olen tykästynyt.



Burning Hearts - Into the Wilderness