maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulun odotusta (asuntojonotusta ja järkiratkaisuja)






Takana laiska viikko ja edessä toinen samanlainen. Viime viikolla olin vain yhtenä päivänä yliopistolla, enkä silti saanut mitään aikaiseksi. Tällä viikolla olisi enää vuoden viimeinen kandiseminaari, jonka haluaisin skipata, ja torstaina vielä kandikirjallisuustentin uusinta.

Kandikirjallisuustentti tosiaan oli jo. Meidät arvottiin ryhmiin siten, että opiskelijat vetivät laatikosta värilliset kartonginpalat, ja saman värin saaneet olivat ryhmä. Jäädyin aivan totaalisesti nähdessäni kysymykset, joita oli vain neljä. Ilmeisesti silloin, kun tentin tekee yksin, on kustakin kirjasta kaksi kysymystä joista valita. Nyt kuitenkin piti vastata jokaiseen kysymykseen. Kysymykset olivat aika ympäripyöreitä, mutta kuitenkin sellaisia, että jos ei ymmärrä jotakin pientä käsitettä, koko vastaus menee aivan metsään. Meidän ryhmässämme oli viisi jäsentä. Valtaosa ryhmämme jäsenistä halusi tentin vain mahdollisimman nopeasti pois alta, joten mielestäni palautimme vastauspaperit liian hätäisesti. Lisäksi vastaukset olivat vain hieman yli sivun pituisia..

Ilmoittauduin tekemään tentin uudelleen yleisenä tenttipäivänä. En jaksa kuitenkaan panostaa, koska tentti on kuitenkin tehty ja toivon mukaan menee läpi. Voi tosin olla, että yksilötentissä kysymykset ovat helpommat. Ja joka tapauksessa: parempi arvosana jää voimaan. Kyttään silti WebOodia tenttitulosten toivossa. Kolmonen riittäisi vallan mainiosti, mutta tulossa on korkeintaan kakkonen.

Ei opiskeluasioista sitten sen enempää. Maalausrintamallakaan ei ole oikein mitään uutta (teen maalausasioista vaikka sitten oman postauksen). Tällä kertaa aion puida muita elämäni asioita.


***



Viime kerralla mainitsin, että minä ja Johannes olemme laittaneet kaksiohakemuksen Das:ille. Varsin pian sitten sainkin puhelun. Soittaja Das:ista kertoi, että alueelta oli vapautumassa kaksio, mutta kyseessä oli 41:n neliön kämppä, jota tuskin halusimme, sillä toiveenamme on noin 50:n neliön asunto. Totesin, että asunto tosiaan on liian pieni, ja tiedustelin, tipummeko asuntojonosta, mikäli emme ota kaksiota vastaan. Kuulemma emme tipu, sillä vapautuva asunto ei ole kriteereiden mukainen. Keskustelin myöhemmin Johanneksen kanssa siitä, minkä kokoinen asunto jo kannattaa ottaa vastaan, ja tulimme siihen lopputulokseen, että 46 neliötä alkaa olla jo riittävä. Hauskaa on muuten se, että yksi vuosikurssiltani muuttaa poikaystävineen asuntoon, jota emme ottaneet vastaan. Meille kyseinen asunto ei ollut unelmakämppä, mutta hyvä että jollekin muulle on.

Mainitsin myös siitäkin, että yksi tuttuni on muuttamassa pois kaksiosta, joka sijaitsee tältä alueelta. Tämä tuttuni sitten soitti minulle eräänä päivänä ja tiedusteli, monentenako olemme kaksiojonossa. Hän nimittäin olisi saamassa huoneen eräästä asunnosta Das:in ulkopuolella, ja pystyisi muuttamaan pois jo tammikuun puolessavälissä. Das ei antaisi muuttaa kesken kuukauden, mutta sieltä oli sanottu, että jos tuttavani osaa nimetä henkilöt, jotka 1) jonottavat Das:ilta kaksiota 2) eivät ole asuntojonon häntäpäässä 3) voivat muuttaa asuntoon kuukauden puolessavälissä, on asia ilmeisesti ok. Tuttavani on nyt ilmoittanut Das:ille, että toivoisi meidän saavan kyseisen kaksion, ja hän kuulemma irtisanoo vuokrasopimuksensa tässä lähipäivinä. Das ei ole ottanut meihin yhteyttä, mutta ottaa toivon mukaan lähipäivinä. Muuten joudun soittelemaan sinne tai käymään toimistolla.. -_-

Minä ja Johannes saimme käydä katsomassa tuttavamme asuntoa, ja me molemmat ihastuimme siihen. Neliöitä on muistaakseni peräti 51. Asunto sijaitsee talon neljännessä, eli ylimmässä kerroksessa. Talo sijaitsee hieman syrjässä muihin tämän alueen Das:in taloihin nähden, ja siellä on kuulemma hiljaista kuin huopatossutehtaalla, mikä viittaisi siihen, että talossa asuu enimmäkseen perheitä, tai muuten vain rauhallista väkeä (toisin kuin tässä talossa, jossa asuu toisen asteen opiskelijoitakin..). Tässä kuva pohjapiirroksesta, joka kuvaa aika hyvin asuntoa. Eroja on jonkin verran. Kyseisessä asunnossa ovi parvekkeelle sijaitsee makuuhuoneessa ikkunan vieressä. Makuuhuoneen ovi on itse asiassa makuuhuoneen kaappien paikalla ja kaapit puolestaan oven paikalla. Pidän erityisesti olohuoneosiosta erotellusta kapeasta huoneesta, joka sopisi erinomaisesti työhuoneeksi.

Muuttoa ei tietenkään voi alkaa suunnitella ennen kuin asunnon saaminen on varmaa. Asuntorintamalla eletään siis jännittäviä aikoja.


***


Syy siihen, miksi haimme "suurta" kaksiota, on se, että mukana muuttaisivat Johanneksen kissat. Ajatuksena oli, että jossain vaiheessa kuvioihin tulisi myös mahdollisesti koiranpentu. Olin hieman huolissani siitä, millaista yhteiselo kissojen kanssa olisi, sillä Johanneksen kissoja ei ole koulutuksella pilattu, ja varsinkin toisella niistä on taipumuksena tuhota huonekaluja.





Viime viikolla Johanneksen ex-vaimo yllätti ilmoittamalla, että haluaa kissat itselleen. Ei siinä muuten mitään, sillä kissat ovat todellisuudessa kyseisen naishenkilön, joskin hän jätti ne erossa Johannekselle jonkinlaisella yhteishuoltajuussysteemillä, jonka itse näen hieman epätasa-arvoisena. Muutama viikko takaperin tämä ex-vaimo ei ilmeisesti osoittanut kovin suurta mielenkiintoa hänen ja Johanneksen keskustellessa toisen kissan eläinlääkärissä käyttämisestä, joten tämä yhtäkkinen kiinnostus tuli kieltämättä aivan puskista.

Näillä näkymin kissat siis muuttavat mukanamme, mikäli saamme asunnon, mutta muuttavat Johanneksen ex-vaimon luokse heti kun tämä saa uuden asunnon, joka tulisi sijaitsemaan ilmeisesti ihan tässä lähellä. Näen tämän tilanteen hieman ongelmallisena, koska minulla on perusteltu syy epäillä, että Johannes joutuisi jatkossa kissavahdiksi tai kissat saattaisivat jopa palautua hänelle. Olenkin nyt aika kärkkäästi vaatinut Johannesta sopimaan selvät pelisäännöt, mitä kissoihin tulee: ei enää yhteishuoltajuutta, vaan kissat ovat jomman kumman. Eli mikäli ex-vaimo ottaa kissat itselleen, Johanneksen velvoitteet kissoja kohtaan raukeaisivat. On kissojenkin etujen mukaista, että niillä on yksi koti, sillä ne ovat alun perinkin kodinvaihtajia. 

Olen itsekin tässä reilun puolen vuoden aikana kiintynyt kyseisiin kissoihin, vaikka henkeen ja vereen koiraihminen olenkin, joten kyllä niiden poismuutto harmittaa. Toisaalta kissat myös liittyvät aika suuresti Johanneksen "entiseen elämään", joten helpompi kai aloittaa puhtaalta pöydältä ilman niitä. 



***



En ole hirveästi kirjoittanut täällä parisuhteestani, enkä voikaan kirjoittaa kovin tarkasti, mutta tällä kertaa voisin valottaa paria asiaa.

Johanneksen ja minun elämäntilanteet ovat aika erilaiset. Siinä, missä minä teen vasta kandia, hän pyrkii jo jatko-opintoihin. Minulla on takanani yksi huono ja lyhyehkö parisuhde, kun taas hän on ollut naimisissa. Minulla ei ole varsinaista kaveripiiriä, mutta hänellä on tiukasti yhteenhitsautunut kaveriporukka. 

Tässä suhteessa on ollut minulle aika paljon sulateltavaa, ja olen monesti miettinyt, ovatko ne asiat minulle liian suuria. En ollut erityisen ilahtunut, kun Johanneksen luona siivoustarvikkeita etsiäni löysin kaapin täynnä ex-vaimon kenkiä. Tai siitä, kun Johannes kertoi hänen ja exänsä ensitapaamisen olleen toinen hänen elämänsä tärkeimmistä päivistä. 

En ole itse ex-poikaystäväni kanssa missään tekemisissä, joka tosin johtuu siitä, että hän ei tuntunut millään pääsevän yli siitä, että jätin hänet, ja alkoi syytellä minua milloin mistäkin, joten katkaisin välit. Minulle on ok, että Johannes ja hänen ex-vaimonsa ovat hyviä ystäviä, mutta en laittaisi ollenkaan pahakseni, jos Johannes ottaisi häneen hieman etäisyyttä. Ex-vaimon mielenliikkeisiin mukautuminen kun ei mielestäni ole hyvän parisuhteen perusta..

Välillä tunnen olevani palapelin pala, joka ei sovi sovi muuhun palapeliin, tai joku päälle liimattu, muista irrallinen, osa. Tavallaan ajattelen, että Johanneksella on kaksi elämää, joista toisesta en tiedä mitään. Tiivis kaveriporukka ja heidän juttunsa, ja sitten olen minä. Esimerkisi uudenvuodenaatto menee niin, että Johanneksen juhlistaessa vuoden vaihtumista kavereidensa kanssa minä istun kotona kanin kanssa.


***




Kanista puheen ollen, minulla on tällä hetkellä yhden vuosikurssilaisen kani hoidossa, ja se on luonani kuukauden. Tämä opiskelutoveri lähti ensin Helsinkiin ja sitten vielä ulkomaille, ja hänen isänsä oli huolissaan, osaisiko hoitaa kania, joten lupasin ottaa sen hoidettavakseni. Kyseessä on noin kahdeksanvuotias kanivanhus, joka syö soseita ja pissatkin valuvat vähän miten sattuu. Suloinen tapaus. Pissaongelmaan olen varautunut pyyhkeillä ja sanomalehdillä, ja minulla on kodinkoneita, jolla ruuat saa soseutettua. 

Päätin siis jäädä jouluksi Rovaniemelle. Pohjois-Karjalaan matkustamiseen olisi nimittäin mennyt aivan tolkuttoman paljon rahaa: matkoihin noin satanen ja siihen vielä päälle perheenjäsenten joululahjat! Muutenkin minua vähän ällöttää jouluinen materialismi. Meidän perheessä se on ainakin mennyt siihen, että lahjoja ostetaan koska niin "täytyy" tehdä, ja loppujen lopuksi ei mietitä juurikaan lahjan saajaa, vaan pointtina on, että kunhan ostetaan jotain. Minulle lahjojen ostamisesta perheelle on tullut ikävää pakkopullaa. Kukaan heistä ei oikeasti tarvitse mitään, kuten en minäkään mitään sellaista, jota en voisi itse hankkia. Inhottaa istua pari tuntia junassa ja sitten vielä viisi tuntia bussissa, hirveä määrä tavaraa, ja pois tullessa vähintään saman verran. Porukoiden luona sitten se hirveä jouluhössötys, kun on ihan pakko hankkia kaksi joulukuusta ja siivota ja laittaa mahdollisimman paljon joulukoristeita ja jouluvaloja. 

Mielestäni joululahjoihin tuhlatun rahan olisi voinut käyttää niin paljon paremminkin: Milo-koira on edelleen perusteellisen hammasremontin tarpeessa. Jos jokainen olisi laittanut joululahjoihin menevät rahat eläinlääkärikuluihin, olisi suuri osa, ellei jopa koko hammasremontti, kulujen osalta katettu. Mutta kun porukoilla ei edelleenkään ole mielenkiintoa olla vastuullisia koiraomistajia..

Rahanmeno oli muutenkin suuri syy "skipata joulu". Sain ihan hyvin veronpalautuksia, mutta mieluummin käytän ne tuleviin kuluihin, kuin kartutan perheenjäsenten roinamäärää. Muutto on aikamoinen rahareikä, mikäli saamme sen tuttavamme kaksion: Maksaisin tammikuussa puolen kuun vuokran kaksiosta (toki puoliksi Johanneksen kanssa), kuukauden vuokran solusta (vuokra nousee vuoden alussa) ja lisäksi muuttaessa asunnosta toiseen pitää maksaa viidenkympin siirtomaksu. Tarkoituksena olisi myös ostaa tuttavalta tiskikone. Toki uutta asuntoa joutuu myös sisustamaan.

Muuttokulujen lisäksi rahaa menee hammasremonttiini. Uskaltauduin viimein hammaslääkäriin, ja ainakin pari reikää joudutaan paikkaamaan. Lisäksi tammikuun röntgenissä pitäisi selvitä, joudutaanko yksi viisaudenhampaista poistamaan. Voi olla, ettei se mahdu kasvamaan kunnolla, ja se on muutenkin vaivannut tässä vuosien varrella tulehtumalla ja olemalla muuten vain kipeä.

Johannes ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan Ouluun jouluksi hänen perheensä luokse. Päätin kuitenkin jättää senkin väliin, koska en halua tunkeutua kenekään luokse riesaksi, kuten äitini asian ilmaisisi. Ja jos olisin mennyt Ouluun, kani olisi myös tarvinnut hoitajan muutamaksi päiväksi, kun olisin ollut poissa.

Vaikka vähän harmittaa olla joulu yksin, ajattelen, että pitkällä tähtäimellä ratkaisuni oli järkevä. 


***


Mukavaa joulunodotusta kaikille. Kirjoittanen vielä tämän vuoden puolella jotain.

(Ja ei, ei vielä joulumusiikkia.)






Mister Lies - Ashore